Lammaspipo - Baa-ble Hat

Alkuvuodesta törmäsin jossakin kivan näköiseen lammaspipoon, ja sitten toisenkin kerran ja vielä uudestaan. Idea jäi muhimaan ja lopulta aloin nähdä syystalvisen illan, jossa lampaat ovat harmaanruskealla niityllä (raukkaparat, onkohan sellaisella enää mitään syötävääkään?), taivas on tummansininen ja ensilumi sataa isoina lötköinä taivaalta.

Tässä on näkemykseni Baa-ble- piposta. Lankana minulla harmaan ja valkoisen osalta Novitan Suomivillaa (jämiä aikaisemmasta pipoprojektista), musta ja tummansininen Novitan Alpakkaa, jotka ostin ihan tätä pipoa varten.

Pipon ohje oli hyvä ja yksinkertainen, neulominen mitä mukavinta ja pipo jää odottamaan ensi talvea, tulee omaan käyttöön. Nyt tekisi mieli kutoa vielä lapaset tämän kaveriksi, ja lisäksi mielessä pyörii villatakki/-paita pikkulapselle, jossa lampaat kiertäisivät koko helman. Siihen ehkä väreiksi haluaisin keväisen niityn, jossa ruoho jo viheriöi, taivas on turkoosinsininen ja taivaalta sataa (taas ja edelleen) niitä jalkarättejä.

Unelmaiset Anelmaiset

Anelmaiset ovat olleet suosiossa nyt jo jonkun aikaa, mutta minä tartuin niihin vasta nyt ensimmäistä kertaa. Vähän piti jättää krumeluureja pois - virkatut kukat ja silkkinauhat olisivat  menneet minun makuuni jo hieman överiksi.

Lankana tässä 7 veljestä ja ohje on viime syksyn Novitan Sukkalehdestä, Lankalaatikoissa oli jotenkin ihmeellisen tyhjän oloista ja seiskaveikka oli tarjouksessa niin ostin ihania kevään värejä muutaman kerän (oranssia, turkoosia, keltaista ja pinkkiä). Tummansininen oli jämää edellisistä sukista: harmaan ja sateenkaaren ostin ihan näitä sukkia varten. Ongelmaksi muodostui se, että kaikki ostamiani ihania värejä oli myös sateenkaaressa, ja kun olin valinnut 'pohjaväriksi' harmaan niin sateenkaarta saatoin käyttää vain tummansinisen kanssa ja muutenkin piti vähän soveltaa noissa värivalinnoissa.

Ohje oli kiva ja näitä oli oikeasti kiva kutoa, en ihmettele suosiota! Jätin varresta sekä jalkaterästä jotain kuviota pois, koska nämä sukat lähtivät tädilleni, jolla on 36 numeron jalka enkä uskonut että hän haluaa ihan reiteen asti sukanvarsia. Perille ovat jo saapuneet ja kuulemma ovat mieleiset. 

Nilkan kohdalla tehtiin tuollainen hauska kukkarivi. Kuvissa sukkamallina tyttäreni, joka ilmoittikin että hänkin pitäisi tällaisista sukista, joissa eniten olisi turkoosia. Eiköhän sellaiset joskus vielä tule kudottua!

Poncho pikkuneidille

Onnea on omistaa pieni sukulaistyttö, jolle voi aina välillä kutoa jotain pientä, helppoa ja söpöä! Tällä kertaa pikkuiselle lähti kesäinen poncho. Lankoina jo muutaman vuoden vanhoja Novita Miamin jämiä (jee, tuo violetti loppui kokonaan - ikävä kyllä kesken raitaa, kuten kuvasta näkyy...).

Ohje löytyi Dropsilta jälleen. Ohje tosin oli aikuisten koossa ja huomattavasti paksummasta langasta kuin Miami. Lähdinkin sitten melkein samoin silmukoin, mutta neuloin muutaman ensimmäisen raidan tasona, jotta sain tuohon nuo solmimisnauhat. Toinen muokkaus oli, etten tehnyt tuplalangankiertoja edessä ja takana keskellä, mielestäni nuo ihan tavalliset langankierrot saivat aikaan aivan tarpeeksi suuria reikiä nekin.

Sovituskuvaa neidistä poncho päällä en ehtinyt saada, kun vauhti oli sen verran kovaa tällä kertaa.

Vähän romanttiset villasukat

Novitan sukkalehdessä (syksyltä 2015) oli kiinnostavia sukkamalleja, joista itselle mieluiselta vaikutti tämä, nimeltään Hallayö. Loin sukkiin alkuun neljä silmukkaa enemmän kuin ohjeessa, jotta mahtuisivat ei-niin-ruipeloihin pohkeisiini, ja koosta tulikin passeli.

Lankana käytin kuplalapasista jäänyttä tummansinistä ja jostain muualta jäänyttä valkoista seiskaveikkaa. Tietenkin, kuten jämäprojekteissa kai kuuluukin, tummansininen loppui kesken joten sitä oli haettava kaupasta lisää jotta jämäprojekti valmistuisi.

Sukat oli kiva neuloa kun koko varren ajan tapahtui mielenkiintoisia. Sinivalkoinen kohokuio nostettuine ja pidennettyine silmukoineen oli hauska, en ollut ennen tehnyt mitään tuollaista.

Sukat oli tarkoitus tehdä itselle, mutta nyt aloin kuitenkin epäröidä. En vielä ottanut käyttöön vaan odottavat laatikossa päätöstä kohtalostaan. Varmaan kohta kaivan ne sieltä itselleni käyttöön, on ne niin kivan näköiset näissä kuvissakin.

Kuvat otettu sörtsikkäästi viemärinkannen päällä kun siinä sattui olemaan kuiva paikka johon aurinko ainakin osittain paistoi. Kuvista suuri kiitos taas tyttärelle.

Villatakki Nalle-langasta

Heti selaillessani ensimmäistä kertaa Novita-lehteä Kevät 2016 ihastuin tähän villatakkiin. Värikin oli jo ohjeessa kohdallaan joten sitten vain ruokakaupasta mukaan Nalle-lankaa tarvittava määrä (taisin ostaa 600g).

Selkään tuli kaunista, yksinkertaista pitsineuletta. Myös raglan-kavennuksissa toistuu sama pitsi.

Edestä takin saa kiinni kahdella kauluksen alla olevalla napillla. ( auringonpaiste oli tänään niin kirkas, että kaikki kuva joissa katson kameraan ja siten myös aurinkoon päin ovat tosi kummallisia :-D)

Etuosien reunat tuppaavat vähän kääntymään ja helma rullaamaan, mutta eiköhän sen kestä. Käytin takin villapesuainekylvyssä heti valmistuttuaan ja jouduin jo pesemään sen uudelleenkin (leipomissotkua). Hyvin kesti villapesun koneessa, vaikka ei kai Nallen kanssa mitään ongelmia pitäisi ollakaan. Kuivatin tasossa ja panin pari nuppineulaa ongelmakohtiin.

Vähän ihmettelin kun jokaisessa kerässä Nalle farkkusinistä oli tuollainen kohta, jossa väriä ei oikeastaan ollut ollenkaan. Ei se onneksi valmiissa neuleessa niin näy. Muuten Nalle oli ihan kivaa neulottavaa (no, vähän karheaa varsinkin kun neuloin samaan aikaan Palinoa) ja valmis takkikin on ihan riittävän mukavan tuntuinen, että alla voi pitää lyhythihaistakin.

Kaulus on minusta erityisen kaunis: siihen neulottiin erikseen tuollainen palmikkokaitale, joka sittenommeltiin kiinni. 

Neulomisessa tuskaisat olivat etukappaleet, joissa ei tapahtunut niin mitään ja neulottiin oikealla oikein ja nurjalla nurin. Neuloin molemmat yhtaikaa samalla pyöröpuikolla. Siihen kyllästyneenä kudoinkin sitten hihat magiclooppina pyöröpuikolla. Kun kappaleet yhdistettiin ja raglankavennukset alkoivat, neulominen oli taas kivaa ja nopeaa.

Kaikenkaikkiaan tämä villatakki on minusta tosi ihana, vähän iso siitä tuli joka suuntaan, mutta erittäin käyttökelpoinen. Ihan lempineuleainesta!

Palmikkopipo

Teinityttären ystävä halusi pipon, lankakin oli jo valmiina ja mallia mietitty. Kun lankana oli Novita Isoveli ja ohjekin löytyi helposti googlettamalla a-nanan blogista niin siinäpä ei kauan nokka tuhissut. Lauantai-iltana sain langat ja sunnuntaina palautin  pipon. Kuopuksen käsipalloturnauksessa ja matkoilla oli kivasti aikaa puikkojen kilkutteluun, vaikkakin oman joukkueen pelien ajan joko valokuvasin tai muuten vain keskityin peliin.

Tupsuksi teinityttö halusi 'semipienen', ehkä toi on?

Lauantaina saatiin tuliaisiksi kiva pussukka niin sinne pakkasin pipon ja langanjämän (hieman yli yksi kerä meni itse pipoon + lisäksi tupsuun jonkin verran) ja kiikutin naapuriin. Kiva pikkuprojekti josta nyt ei paljon sanottavaa ole: hyvä helppo ohje ja joutuisa neuloa. Kudoin ohjeenvastaisesti koko pipon puikoilla 4,5 ja ihan ohjeen mukaisella silmukkamäärällä. Piposta tuli sopivasti napakka, löystynee käytössä mutta toivottavasti ei liikaa.