Jacques Cousteau- pipo

Olen kutonut miehelleni vaikka kuinka monta pipoa. Liian isoja, liian pieniä, liian kutittavia, huonon mallisia...Lapsena kaikki sunnuntaiaamut Merten salaisuudet- sarjaa seuranneena päätin kokeilla yksinkertaisen tyyylikästä Jacques Cousteau- pipoa, jonka ohje löytyy Punaisen sydämen torppa- blogista. Väriksi valitsin kylläkin mustan sen perinteisen punaisen sijasta.

Lankana Hjertegarnin merinovillainen Palino, jonka valmistus kylläkin on käsittääkseni lopetettu, mutta vielä löytyi kaupan hyllyltä muutama kerä (kaksi riitti tähän pipoon mainiosti).

Hauskan piposta tekevät kiertyvät päälakikavennukset.

Lasten mielestä tämä pipo on selvästikin Lego-rosvojen pipo. Kyllähän se omaankin silmään aika samanlainen on! (kuva lainattu Legon sivulta)

Mutta pääasia on se, että pipo tuntuu olevan oikean kokoinen, riittävän hillitty miehelle jonka lempiväri on harmaa, lämmin, eikä kutita! Ja malli oli niin kiva että voinpa toistekin tehdä tällaisia - ehkä seuraavaksi sellaisen kunnon punainen kuin Calypson miehistölläkin oli?

Tossukat

Viime vuonna (tai edellisenä?) ostin kevään poistomyynneistä muutaman kerän kauniin turkoosia Novitan Isoveli-lankaa. Siitä on jo syntynyt pipo, raitoja tuubihuiviin ja nyt tossukat. Tossukoiden ohje oli syksyn Novitan Sukkalehdessä. Jouduin hieman säätämään ohjetta, koska tarjolla oli koot 31 ja 38-39, ja tyttären jalka on kokoa 36-37. Tein varren pienemmän koon silmukoilla ja jalkaterästä sitten niin pitkän että oli sopiva.

Varren jälkeen tossuihin kudottiin päällinen (jossa kohtaa siis sitä pituutta saattoi säätää tarpeen mukaan).

Sem jälkeen taas melko lailla ohjeen mukaan pohjan reunat ja varsinainen pohjakaistale (se oli aika hauskasti suunniteltu kun reunoilla odottavia silmukoita pääteltiin siinä joka kerros mukaan).

Lopuksi vielä nyöri ja tupsut siihen ja mukavat kotitossut ovat valmiit. Tuntuvat olevan tyttärelle mieleiset (jee, pikkuhiljaa kasvatan hänestäkin villasukkien suurkuluttajaa!). Isoveli-lanka on suosikkiani Novitan langoista, jotenkin pehmeämpää ja vähemmän kutittavaa kuin 7 veljestä ja Nalle. Toisaalta Isoveli on niin paksua, että en ole siitä ennen kutonut sukkia, enkä ehkä ihan perussukkia kutoisikaan, mutta kotihiippailutarkoituksiin oikein hyvä.

Virkatut lapaset

En muista koska viimeksi olen neulonut jotakin Novita-lehden ohjeella, vaikka minulle on kyllä tullut se jo vuosia. Uusimmassa (Kevät 2016) lehdessä oli kuitenkin monta inspiroivaa ohjetta! Ensimmäiseksi tartuin näihin neulottuihin ja virkattuihin lapasiin. Näyttävät vähän kuplalapasilta, mutta nämä kuplat tulevat virkaten vuorokerroksin kahdella eri värillä. (7 veljestä tummansininen ja 7 veljestä polkka, tämän kevään värejä)

Ohje oli  hieman epäselvä, tai sitten en vain tajunnut sitä kun en ole virkkausspesialisti. Virkkasin jo ensimmäisen lapasen melkein kavennuksiin asti, ennenkuin tajusin että jotakin on pielessä. Purkuhommiksi meni. Vasemman lapasen alku meni vielä vähän harjoitellessa, mutta sitten alkoi sujua. Hieman sovelsin tuossa rannekkeiden kohdalla ja laiskuuksissani virkkasin ne ympyräksi sinisellä langalla ompelemisen sijaan ja virkkasin sitten samaan syssyyn kiinteitä silmukoita myös rannekkeiden alareunaan. (vai yläreunaan? No kuitenkin kauemmaksi kämmenosista)

Kokeilu oli ihan kiva, mutta kyllä esimerkiksi noitten peukaloitten virkkaaminen oli minusta hieman työlästä. Pientä piipertämistä yhdellä koukulla ja kahdella langalla, ja jotenkin sain sen langan jumiinkin jonnekin. 

Kuvassa päässäni on Molly-pipo, johon on ilmainen ohje Ravelryssa. Minun Mollyni on kudottu Onionin langasta, jossa on hieman silkkiä mukana. Suosikkipiponi! Vielä harkitsen tupsun lisäämistä siihen, vaikka itse pipo onkin ollut jo muutaman kuukauden käytössä.

Lapasten ulkonäöstä pidän (huomatkaa kuinka hienosti sopivat takkiini!). Ovat yllättävän paksutkin ja tuntuvat kaikin puolin käyttökelposilta. Ehkä jos toiset vielä tekisin niin saattaisin tehdä hieman kapeammat - olen napakasti istuvien lapasten ystävä.

Valokuvista kiitos tyttärelle. 

Saniaiskeeppi

Varmaankin jo ennen joulua mukaani tarttui kauniin turkoosi Filigran-vyyhti, josta ajattelin tehdä itselleni huivin. Väri alkoi kuitenkin näyttää enemmän tyttäreltä, ja kun Ullassa oli ohje kauniiseen saniaiskeeppiin niin tartuin siihen kun joululahjaneuleet oli saatu valmiiksi. Tein tätä vuorotellen harmaan villapaidan kanssa: villapaitaa television ääressä ja reissussa ja tätä kun oli enemmän aikaa keskittyä. Pitsi oli kyllä helppotajuinen ja selkeä, mutta 2,5 puikoilla ja ikänäköisenä vaati hiukan keskittymistä. Lanka oli ihanaa, onneksi, koska vielä pari vyyhtiä tummansinistä odottaa laatikossa huikeaa huivi-inspiraatiota.

13v tyttärelle aloitin keepin lasten ohjeella, mutta sitten huomasin, että leveys ei tule riittämään, joten siinä vaiheessa kun ohjeen mukaan olisi pitänyt lopettaa lisäykset, jatkoin niitä vielä samaan tyyliin kuin aikaisemminkin. Siksi alareunassa on helmineuletta vaikka Ullan mallikuvissa ei. Ihan hyvä tuli näinkin (ja säästyin purkamiselta).  Lankaa meni arviolta n. 70g.

Lähikuvaa alareunan pitsistä. Harmillisesti tyttärellä on alla tuollainen epämääräisen kirjava paita, yksivärisen kanssa olisi kuvasta tullut havainnollisempi, mutta kun teini suhtautuu suosiolla valokuvien ottamiseen, niin siinä ei paljon enää säädetä. Kaikenkaikkiaan tämä oli kiva projekti, ja toivotaan että kauniille keepille keksitään myös käyttötarkoituksia.