My lovely Meadow Grass

Olen jo aiemmin kutonut Heidi Alanderin huiveista Nurmilinnun (parikin kertaa) sekä Kaiholan. Kun nyt keväällä (kuten jostain syystä aina!) iski huivinkutomisinto, käännyin taas Heidi Alanderin huivimalleihin päin. Turkoosia Zitron Filigran-lankaa oli jäljellä tyttären keepistä ja tummansinistä olin hamstrannut peräti 200g. Siispä kaksivärinen Meadow Grass puikoille.

Lanka oli edelleenkin ihanaa neulottavaa, tosin täytyy sanoa, että tummansinisessä oli aika paljon paksuusvaihteluita, joita ilmankin olisin voinut olla. Lopputulos oli kuitenkin niin ihana, että annoin kaiken anteeksi. Tummansinistä lankaa jäi vieläkin reilusti yli vyyhti, joten siitä saa aikaseksi toisenkin huivin.

Malli on kaunis ja tuosta langasta neulottuna siitä tuli höyhenenkevyt sekä kuten alimmaisesta kivasta näkyy, kauttaaltaan läpikuultavan ohut.  Kertakaikkiaan ihastuttava huivi, joka jää minulle ja tulee varmasti ahkeraan käyttöön.

Valokuvat on tällä kertaa otettu ruotsinlaivalla ja niistä kiitos taas kerran tyttärelle. Maisemat olivat komeat ja aurinkokin paistoi kuvien ottamisen aikaan, mutta lämpötila oli kerrassaan hyytävä. Ei taida sentään kuvista näkyä kuinka käsivarret ovat kananlihalla.

Puuvillaiset sukat

Novitan Kesä 2016 -numerossa oli ohje kauniisiin puuvillasukkiin. Lankana Novitan Huvila. No, muistin kaupassa langan väärin ja näissä on nyt Kartanoa. Vähän kiiltävämpää ja liukkaampaa, mutta haitanneeko tuo mitään. En ollut koskaan aiemmin kutonut sukkia puuvillasta ja teki mieli kokeilla, miten se sujuu.

Ohjeesta löysin mielestäni pari virhettä/puutetta ja se aiheutti hieman pohtimista (ja purkamista) mutta noin muuten näitä oli kiva neuloa. Lehtikuvio piti mielenkiinnon yllä ja oli kuitenkin mukavan yksinkertainen.

Kooltaan näistä tuli aika isot sekä leveys- että pituussuunnassa, vaikka kudoin ne ohjeen mukaan  2,5-kokoisilla puikoilla. Varmaan ihan mukavat uni- ja kotioleskelusukat, mutta kenkiin eivät varmastikaan sovi. Nämä lähtevät äidilleni äitienpäiväksi (sopivat uuteen yöpaitaan). Äitini ei ole villasukkaihmisiä, mutta josko näille tulisi käyttöä.

Villavaatteita Babyborn-nukelle

Torkkupeiton kokoisen villatakin jälkeen oli aika mukavaa neuloa pikkipikkipikkiriikkisiä nuken vaatteita. Veljentyttären baby bornilta puuttui kuulemma villavaatteet. No, pitäähän nukella sellaiset olla, eihän muuten näillä keleillä voi ulkoillakaan:

Sukkiin löytyi ohje Ravelrystä täältä. Tein ne hieman kiireessä ja en tiedä, taisi tulla toiseen eri päin sauma kuin toiseen. Noh...

Tumput omasta päästä.

Pipoon ja takkiin löytyi suuntaa-antavat ohjeet Novitan sivuilta. Sovelsin kuitenkin melko lailla varsinkin takin osalta.

Housut on taas omasta päästä sävelletty: lahkeet ensin magic looppina ja sitten yhdistin yhdeksi kappaleeksi. Aika kivat tuli.

Tässä vielä Isävauva poseeraamassa. Ihan asialliset, säänmukaiset kuteet. Nappeina takissa (ja pinneissä jotka ovat tässä kiinni pipossa) itse tehdyt napit maatuskakankaasta.  Lankana setissä Hjertegarnin Woolcott, jota jäi viime keväänä yli kuopuksen villapaidasta.

Näitä oli ihana suunnitella ja kutoa, (paitsi sukat ja lapaset oli tylsät) ja sain menemään sekä punaisen että oranssin langan melkein kokonaan! Vielä olisi kuva tehdä joku nuken mekko, vaan suostuukohan Isävauva enää sellaiseen poseeraukseen?

Puuvillainen neuletakki

Vielä kolmas neule Novitan Kevät 2016-lehdestä. Puuvillainen pitkä neuletakki Novitan Eco Cotton langasta. Lanka on kai tämän kevään uutuuksia ja olikin ihan mukava tuttavuus. Aiemmin olen tehnyt jotakin Hanko-langasta ja se oli mielestäni turhan löyhäkierteinen, tämä oli napakampaa. Eco Cotton on osittain tehnyt kierrätyspuuvillasta, mikä on tottakai hieno juttu.

Takki on kauttaaltaan pintaneuletta, joka oli helppo oppia ja tämän väkertäminen kävi välillä jo vähän tylsäksikin, kun näin pitkästä neuleesta on kuitenkin kyse. Pyöröpuikkokin hajosi (taas!) matkan varrella, tosin se oli inhokkipuikkoni muutenkin, jostakin lehtitilauksesta kaupanpäälliseksi saatu, joten sitä en jää suremaan. Ikävästi vain se  hajosi, kun olin kutomassa etukappaleita kahta kerrallaan ja jouduin sitten jatkamaan pitkillä puikoilla, ja se ei kyllä ole ollenkaan miellyttävää. Taidan lahjoittaa pois kaikki pitkät puikkoni, niin tympeältä niillä kutominen tuntuu.

Jaksoin silti neuloa takin, koska toivoin siitä tulevan käyttökelpoinen ulkovaate kesän viileämpiin päiviin, ja tästä tulikin juuri sellainen. Olisin voinut vaikka kaupasta ostaa tällaisen (paitsi että ainakaan periaatteessa en enää osta itselleni kaupasta neuleita: voinhan tehdä niitä itse :-)).

Äiti höpsöttelee ja tytärkuvaa -  kuvista suuri osa oli aivan julkaisukelvottomia, mutta saatiin ainakin hyvät naurut! Pihakin on niin tympeä tähän vuodenaikaan, kun mikään ei vielä viherrä (paitsi tuo vanha ikivihreä keinu) eikä luntakaan enää ole.

Kokoa riittää! Välillä tuntui että olen kutomassa torkkupeittoa...

Kauluksesta sain työn edetessä vision. Halusin ohjeen tavallisen pyöreän kaula-aukon sijasta pidemmän kauluksen, jonka voi napittaa kiinni tai antaa olla auki. Siitä tuli just sellainen kun halusin, ja minusta se sopii tähän takkiin mainiosti.

Takissa on myös iiiisot taskut. Ne lörpsöttävät jo nyt, katsotaan miten ajan myötä.

Lankaa työhön meni 100g vähemmän kuin ohjeessa. Tämä muistiin, koska kälyni tilasi samanlaisen (erivärisen) takin itselleen. Ensin kuitenkin jotakin muuta välissä etten ihan tympäänny.