Hanami-villatakki

Kuten aiemmin mainitsinkin, lupasin tehdä kälylleni samanlaisen villatakin kuin tein jo aiemmin itselleni. Väriksi valikoitui raikkaan pinkki ja lankana tässäkin villatakissa ohjeen (Novita Kevät 2016-lehti) mukainen Novitan EcoCotton (lanka on minustakin kauniin väristä, mutta itse en osaisi kuuna päivänä pukeutua noin vaaleanpunaiseen vaatteeseen). Kutosmisprosessi ei mennyt millään lailla niinkuin Strömsössä. En halunnut tällä kertaa ommella pitkiä sivusaumoja vaan päätin kutoa taka- ja etukappaleet yhtenä kainaloihin asti. Silmukkamäärän kanssa tuhrasin jonkun aikaa. Kun sitten sain takin melkein kainaloihin asti valmiiksi ja kaivoin mittanauhan esille, niin yllätys oli suuri kun ympärysmitta oli aivan liian suuri! Luokkaa 120cm kun tarkoitus oli olla 102. Purkuun. (ja ei, nyt ei ollut kyse siitä että olisi laskenut silmukkamäärän niin pieleen, vaan mulla oli jo vähemmän silmukoita kuin aiottua pienempään kokoon oli tarkoitus. Käsialani oli tässä työssä selvästi löysempää kuin ohjeessa. Mikä mallitilkku? En oo kuullutkaan...) Kuriositeettina mainittakoon että M-koon takkiin meni ohjeenmukaisen 850g:n sijasta hieman yli 500g lankaa. 

Valmistuihan se sitten aikanaan ja ajattelin ottaa kivat kuvat kukkivassa kirsikkapuussa roikkuvasta neuleesta, mutta ei sekään nyt oikein ollut totettamisen arvoinen idea (kuva yllä).

Aitaan sitten vain kiinni. Alla erikseen kirsikankukat. Meidän hanami on vasta nyt vaikka ilmeisesti monessa paikkaa kirsikat ovat kukkineet jo kauan? Meidän kirsikkapuu tuottaa erittäin happamia kirsikoita, joita kukaan ei halua syödä. Ollaan jätetty suosiolla linnuille ne. Tämä on siis kirsikkamme vuodenkierron tähtihetki, ja onhan se kaunis.

Kesäinen tunika

Samaisella laivareissulla kuin Meadow Grass pääsi kuvaukseen myös uusi kesätunikani. Olen varsin mieltynyt Sisko Sälpäkiven ohjeisiin, joita Novitassa on nyt jonkun aikaa ollut - ei vain siitä syystä, että ne ovat monesti ns. plussakoko-ohjeita, mutta mielestäni niissä on monesti joku pieni kiva juttu. Tässä neuleessa esimerkiksi kaulus. Ohje on Novitan Kevät 2016-lehdestä. 

Ensin kudottiin palmikkokaitale, johon sitten virkattiin tuo siksakki ja vielä (muistaakseni) alareunakin. Siitä sitten poimittiin silmukat puikoille ja kudottiin koko pusero yhtenä kappaleena alas asti. Hihat toki sitten jälkikäteen odottamaan jätetyillä silmukoilla.

Langaksi olin haaveillut jotakin pellavaa tai pellavasekoitetta, mutta kiehtovanvärinen Svarta Fåretin Fiori tuli vastaan (alekorissa) niin siitä sitten syntyi kesätunikani. Lanka oli aika tukevaa ja jäykkää. eikä neulominen ollut mikään suuri nautinto, mutta lopputulos on ihan jees. Ulkonäkö aivan mainio ja käyttömukavuuskin ok. Olisin voinut tehdä vähän pitemmäksikin tämän tunikan, mutta lanka loppui enkä enää jaksanut hakea lisää niin sai riittää. Lankaa meni 500g.

Tässä kuvassa näkyy tuo kaulus myös takaa. Ehkä nyt jos kutoisin uudelleen samalla ohjeella niin tuon aloituksen jälkeen voisi koittaa lyhennettyjä kerroksia ettei selkäpuoli olisi ihan noin avara. Kesätunikassa toki ihan ok noinkin. Olen tässä ihan tukka putkella, tuuli oli tosiaan aika navakka.

Nythän tämän saa jo ihan varsinaisesti käyttöönkin kun kevät tai jopa kesä tuli ainakin tänne Etelä-Suomeen ihan yhtäkkiä yllättäen.

My lovely Meadow Grass

Olen jo aiemmin kutonut Heidi Alanderin huiveista Nurmilinnun (parikin kertaa) sekä Kaiholan. Kun nyt keväällä (kuten jostain syystä aina!) iski huivinkutomisinto, käännyin taas Heidi Alanderin huivimalleihin päin. Turkoosia Zitron Filigran-lankaa oli jäljellä tyttären keepistä ja tummansinistä olin hamstrannut peräti 200g. Siispä kaksivärinen Meadow Grass puikoille.

Lanka oli edelleenkin ihanaa neulottavaa, tosin täytyy sanoa, että tummansinisessä oli aika paljon paksuusvaihteluita, joita ilmankin olisin voinut olla. Lopputulos oli kuitenkin niin ihana, että annoin kaiken anteeksi. Tummansinistä lankaa jäi vieläkin reilusti yli vyyhti, joten siitä saa aikaseksi toisenkin huivin.

Malli on kaunis ja tuosta langasta neulottuna siitä tuli höyhenenkevyt sekä kuten alimmaisesta kivasta näkyy, kauttaaltaan läpikuultavan ohut.  Kertakaikkiaan ihastuttava huivi, joka jää minulle ja tulee varmasti ahkeraan käyttöön.

Valokuvat on tällä kertaa otettu ruotsinlaivalla ja niistä kiitos taas kerran tyttärelle. Maisemat olivat komeat ja aurinkokin paistoi kuvien ottamisen aikaan, mutta lämpötila oli kerrassaan hyytävä. Ei taida sentään kuvista näkyä kuinka käsivarret ovat kananlihalla.

Puuvillaiset sukat

Novitan Kesä 2016 -numerossa oli ohje kauniisiin puuvillasukkiin. Lankana Novitan Huvila. No, muistin kaupassa langan väärin ja näissä on nyt Kartanoa. Vähän kiiltävämpää ja liukkaampaa, mutta haitanneeko tuo mitään. En ollut koskaan aiemmin kutonut sukkia puuvillasta ja teki mieli kokeilla, miten se sujuu.

Ohjeesta löysin mielestäni pari virhettä/puutetta ja se aiheutti hieman pohtimista (ja purkamista) mutta noin muuten näitä oli kiva neuloa. Lehtikuvio piti mielenkiinnon yllä ja oli kuitenkin mukavan yksinkertainen.

Kooltaan näistä tuli aika isot sekä leveys- että pituussuunnassa, vaikka kudoin ne ohjeen mukaan  2,5-kokoisilla puikoilla. Varmaan ihan mukavat uni- ja kotioleskelusukat, mutta kenkiin eivät varmastikaan sovi. Nämä lähtevät äidilleni äitienpäiväksi (sopivat uuteen yöpaitaan). Äitini ei ole villasukkaihmisiä, mutta josko näille tulisi käyttöä.

Villavaatteita Babyborn-nukelle

Torkkupeiton kokoisen villatakin jälkeen oli aika mukavaa neuloa pikkipikkipikkiriikkisiä nuken vaatteita. Veljentyttären baby bornilta puuttui kuulemma villavaatteet. No, pitäähän nukella sellaiset olla, eihän muuten näillä keleillä voi ulkoillakaan:

Sukkiin löytyi ohje Ravelrystä täältä. Tein ne hieman kiireessä ja en tiedä, taisi tulla toiseen eri päin sauma kuin toiseen. Noh...

Tumput omasta päästä.

Pipoon ja takkiin löytyi suuntaa-antavat ohjeet Novitan sivuilta. Sovelsin kuitenkin melko lailla varsinkin takin osalta.

Housut on taas omasta päästä sävelletty: lahkeet ensin magic looppina ja sitten yhdistin yhdeksi kappaleeksi. Aika kivat tuli.

Tässä vielä Isävauva poseeraamassa. Ihan asialliset, säänmukaiset kuteet. Nappeina takissa (ja pinneissä jotka ovat tässä kiinni pipossa) itse tehdyt napit maatuskakankaasta.  Lankana setissä Hjertegarnin Woolcott, jota jäi viime keväänä yli kuopuksen villapaidasta.

Näitä oli ihana suunnitella ja kutoa, (paitsi sukat ja lapaset oli tylsät) ja sain menemään sekä punaisen että oranssin langan melkein kokonaan! Vielä olisi kuva tehdä joku nuken mekko, vaan suostuukohan Isävauva enää sellaiseen poseeraukseen?

Puuvillainen neuletakki

Vielä kolmas neule Novitan Kevät 2016-lehdestä. Puuvillainen pitkä neuletakki Novitan Eco Cotton langasta. Lanka on kai tämän kevään uutuuksia ja olikin ihan mukava tuttavuus. Aiemmin olen tehnyt jotakin Hanko-langasta ja se oli mielestäni turhan löyhäkierteinen, tämä oli napakampaa. Eco Cotton on osittain tehnyt kierrätyspuuvillasta, mikä on tottakai hieno juttu.

Takki on kauttaaltaan pintaneuletta, joka oli helppo oppia ja tämän väkertäminen kävi välillä jo vähän tylsäksikin, kun näin pitkästä neuleesta on kuitenkin kyse. Pyöröpuikkokin hajosi (taas!) matkan varrella, tosin se oli inhokkipuikkoni muutenkin, jostakin lehtitilauksesta kaupanpäälliseksi saatu, joten sitä en jää suremaan. Ikävästi vain se  hajosi, kun olin kutomassa etukappaleita kahta kerrallaan ja jouduin sitten jatkamaan pitkillä puikoilla, ja se ei kyllä ole ollenkaan miellyttävää. Taidan lahjoittaa pois kaikki pitkät puikkoni, niin tympeältä niillä kutominen tuntuu.

Jaksoin silti neuloa takin, koska toivoin siitä tulevan käyttökelpoinen ulkovaate kesän viileämpiin päiviin, ja tästä tulikin juuri sellainen. Olisin voinut vaikka kaupasta ostaa tällaisen (paitsi että ainakaan periaatteessa en enää osta itselleni kaupasta neuleita: voinhan tehdä niitä itse :-)).

Äiti höpsöttelee ja tytärkuvaa -  kuvista suuri osa oli aivan julkaisukelvottomia, mutta saatiin ainakin hyvät naurut! Pihakin on niin tympeä tähän vuodenaikaan, kun mikään ei vielä viherrä (paitsi tuo vanha ikivihreä keinu) eikä luntakaan enää ole.

Kokoa riittää! Välillä tuntui että olen kutomassa torkkupeittoa...

Kauluksesta sain työn edetessä vision. Halusin ohjeen tavallisen pyöreän kaula-aukon sijasta pidemmän kauluksen, jonka voi napittaa kiinni tai antaa olla auki. Siitä tuli just sellainen kun halusin, ja minusta se sopii tähän takkiin mainiosti.

Takissa on myös iiiisot taskut. Ne lörpsöttävät jo nyt, katsotaan miten ajan myötä.

Lankaa työhön meni 100g vähemmän kuin ohjeessa. Tämä muistiin, koska kälyni tilasi samanlaisen (erivärisen) takin itselleen. Ensin kuitenkin jotakin muuta välissä etten ihan tympäänny.

Lammaspipo - Baa-ble Hat

Alkuvuodesta törmäsin jossakin kivan näköiseen lammaspipoon, ja sitten toisenkin kerran ja vielä uudestaan. Idea jäi muhimaan ja lopulta aloin nähdä syystalvisen illan, jossa lampaat ovat harmaanruskealla niityllä (raukkaparat, onkohan sellaisella enää mitään syötävääkään?), taivas on tummansininen ja ensilumi sataa isoina lötköinä taivaalta.

Tässä on näkemykseni Baa-ble- piposta. Lankana minulla harmaan ja valkoisen osalta Novitan Suomivillaa (jämiä aikaisemmasta pipoprojektista), musta ja tummansininen Novitan Alpakkaa, jotka ostin ihan tätä pipoa varten.

Pipon ohje oli hyvä ja yksinkertainen, neulominen mitä mukavinta ja pipo jää odottamaan ensi talvea, tulee omaan käyttöön. Nyt tekisi mieli kutoa vielä lapaset tämän kaveriksi, ja lisäksi mielessä pyörii villatakki/-paita pikkulapselle, jossa lampaat kiertäisivät koko helman. Siihen ehkä väreiksi haluaisin keväisen niityn, jossa ruoho jo viheriöi, taivas on turkoosinsininen ja taivaalta sataa (taas ja edelleen) niitä jalkarättejä.

Unelmaiset Anelmaiset

Anelmaiset ovat olleet suosiossa nyt jo jonkun aikaa, mutta minä tartuin niihin vasta nyt ensimmäistä kertaa. Vähän piti jättää krumeluureja pois - virkatut kukat ja silkkinauhat olisivat  menneet minun makuuni jo hieman överiksi.

Lankana tässä 7 veljestä ja ohje on viime syksyn Novitan Sukkalehdestä, Lankalaatikoissa oli jotenkin ihmeellisen tyhjän oloista ja seiskaveikka oli tarjouksessa niin ostin ihania kevään värejä muutaman kerän (oranssia, turkoosia, keltaista ja pinkkiä). Tummansininen oli jämää edellisistä sukista: harmaan ja sateenkaaren ostin ihan näitä sukkia varten. Ongelmaksi muodostui se, että kaikki ostamiani ihania värejä oli myös sateenkaaressa, ja kun olin valinnut 'pohjaväriksi' harmaan niin sateenkaarta saatoin käyttää vain tummansinisen kanssa ja muutenkin piti vähän soveltaa noissa värivalinnoissa.

Ohje oli kiva ja näitä oli oikeasti kiva kutoa, en ihmettele suosiota! Jätin varresta sekä jalkaterästä jotain kuviota pois, koska nämä sukat lähtivät tädilleni, jolla on 36 numeron jalka enkä uskonut että hän haluaa ihan reiteen asti sukanvarsia. Perille ovat jo saapuneet ja kuulemma ovat mieleiset. 

Nilkan kohdalla tehtiin tuollainen hauska kukkarivi. Kuvissa sukkamallina tyttäreni, joka ilmoittikin että hänkin pitäisi tällaisista sukista, joissa eniten olisi turkoosia. Eiköhän sellaiset joskus vielä tule kudottua!

Poncho pikkuneidille

Onnea on omistaa pieni sukulaistyttö, jolle voi aina välillä kutoa jotain pientä, helppoa ja söpöä! Tällä kertaa pikkuiselle lähti kesäinen poncho. Lankoina jo muutaman vuoden vanhoja Novita Miamin jämiä (jee, tuo violetti loppui kokonaan - ikävä kyllä kesken raitaa, kuten kuvasta näkyy...).

Ohje löytyi Dropsilta jälleen. Ohje tosin oli aikuisten koossa ja huomattavasti paksummasta langasta kuin Miami. Lähdinkin sitten melkein samoin silmukoin, mutta neuloin muutaman ensimmäisen raidan tasona, jotta sain tuohon nuo solmimisnauhat. Toinen muokkaus oli, etten tehnyt tuplalangankiertoja edessä ja takana keskellä, mielestäni nuo ihan tavalliset langankierrot saivat aikaan aivan tarpeeksi suuria reikiä nekin.

Sovituskuvaa neidistä poncho päällä en ehtinyt saada, kun vauhti oli sen verran kovaa tällä kertaa.

Vähän romanttiset villasukat

Novitan sukkalehdessä (syksyltä 2015) oli kiinnostavia sukkamalleja, joista itselle mieluiselta vaikutti tämä, nimeltään Hallayö. Loin sukkiin alkuun neljä silmukkaa enemmän kuin ohjeessa, jotta mahtuisivat ei-niin-ruipeloihin pohkeisiini, ja koosta tulikin passeli.

Lankana käytin kuplalapasista jäänyttä tummansinistä ja jostain muualta jäänyttä valkoista seiskaveikkaa. Tietenkin, kuten jämäprojekteissa kai kuuluukin, tummansininen loppui kesken joten sitä oli haettava kaupasta lisää jotta jämäprojekti valmistuisi.

Sukat oli kiva neuloa kun koko varren ajan tapahtui mielenkiintoisia. Sinivalkoinen kohokuio nostettuine ja pidennettyine silmukoineen oli hauska, en ollut ennen tehnyt mitään tuollaista.

Sukat oli tarkoitus tehdä itselle, mutta nyt aloin kuitenkin epäröidä. En vielä ottanut käyttöön vaan odottavat laatikossa päätöstä kohtalostaan. Varmaan kohta kaivan ne sieltä itselleni käyttöön, on ne niin kivan näköiset näissä kuvissakin.

Kuvat otettu sörtsikkäästi viemärinkannen päällä kun siinä sattui olemaan kuiva paikka johon aurinko ainakin osittain paistoi. Kuvista suuri kiitos taas tyttärelle.

Villatakki Nalle-langasta

Heti selaillessani ensimmäistä kertaa Novita-lehteä Kevät 2016 ihastuin tähän villatakkiin. Värikin oli jo ohjeessa kohdallaan joten sitten vain ruokakaupasta mukaan Nalle-lankaa tarvittava määrä (taisin ostaa 600g).

Selkään tuli kaunista, yksinkertaista pitsineuletta. Myös raglan-kavennuksissa toistuu sama pitsi.

Edestä takin saa kiinni kahdella kauluksen alla olevalla napillla. ( auringonpaiste oli tänään niin kirkas, että kaikki kuva joissa katson kameraan ja siten myös aurinkoon päin ovat tosi kummallisia :-D)

Etuosien reunat tuppaavat vähän kääntymään ja helma rullaamaan, mutta eiköhän sen kestä. Käytin takin villapesuainekylvyssä heti valmistuttuaan ja jouduin jo pesemään sen uudelleenkin (leipomissotkua). Hyvin kesti villapesun koneessa, vaikka ei kai Nallen kanssa mitään ongelmia pitäisi ollakaan. Kuivatin tasossa ja panin pari nuppineulaa ongelmakohtiin.

Vähän ihmettelin kun jokaisessa kerässä Nalle farkkusinistä oli tuollainen kohta, jossa väriä ei oikeastaan ollut ollenkaan. Ei se onneksi valmiissa neuleessa niin näy. Muuten Nalle oli ihan kivaa neulottavaa (no, vähän karheaa varsinkin kun neuloin samaan aikaan Palinoa) ja valmis takkikin on ihan riittävän mukavan tuntuinen, että alla voi pitää lyhythihaistakin.

Kaulus on minusta erityisen kaunis: siihen neulottiin erikseen tuollainen palmikkokaitale, joka sittenommeltiin kiinni. 

Neulomisessa tuskaisat olivat etukappaleet, joissa ei tapahtunut niin mitään ja neulottiin oikealla oikein ja nurjalla nurin. Neuloin molemmat yhtaikaa samalla pyöröpuikolla. Siihen kyllästyneenä kudoinkin sitten hihat magiclooppina pyöröpuikolla. Kun kappaleet yhdistettiin ja raglankavennukset alkoivat, neulominen oli taas kivaa ja nopeaa.

Kaikenkaikkiaan tämä villatakki on minusta tosi ihana, vähän iso siitä tuli joka suuntaan, mutta erittäin käyttökelpoinen. Ihan lempineuleainesta!

Palmikkopipo

Teinityttären ystävä halusi pipon, lankakin oli jo valmiina ja mallia mietitty. Kun lankana oli Novita Isoveli ja ohjekin löytyi helposti googlettamalla a-nanan blogista niin siinäpä ei kauan nokka tuhissut. Lauantai-iltana sain langat ja sunnuntaina palautin  pipon. Kuopuksen käsipalloturnauksessa ja matkoilla oli kivasti aikaa puikkojen kilkutteluun, vaikkakin oman joukkueen pelien ajan joko valokuvasin tai muuten vain keskityin peliin.

Tupsuksi teinityttö halusi 'semipienen', ehkä toi on?

Lauantaina saatiin tuliaisiksi kiva pussukka niin sinne pakkasin pipon ja langanjämän (hieman yli yksi kerä meni itse pipoon + lisäksi tupsuun jonkin verran) ja kiikutin naapuriin. Kiva pikkuprojekti josta nyt ei paljon sanottavaa ole: hyvä helppo ohje ja joutuisa neuloa. Kudoin ohjeenvastaisesti koko pipon puikoilla 4,5 ja ihan ohjeen mukaisella silmukkamäärällä. Piposta tuli sopivasti napakka, löystynee käytössä mutta toivottavasti ei liikaa.

Jacques Cousteau- pipo

Olen kutonut miehelleni vaikka kuinka monta pipoa. Liian isoja, liian pieniä, liian kutittavia, huonon mallisia...Lapsena kaikki sunnuntaiaamut Merten salaisuudet- sarjaa seuranneena päätin kokeilla yksinkertaisen tyyylikästä Jacques Cousteau- pipoa, jonka ohje löytyy Punaisen sydämen torppa- blogista. Väriksi valitsin kylläkin mustan sen perinteisen punaisen sijasta.

Lankana Hjertegarnin merinovillainen Palino, jonka valmistus kylläkin on käsittääkseni lopetettu, mutta vielä löytyi kaupan hyllyltä muutama kerä (kaksi riitti tähän pipoon mainiosti).

Hauskan piposta tekevät kiertyvät päälakikavennukset.

Lasten mielestä tämä pipo on selvästikin Lego-rosvojen pipo. Kyllähän se omaankin silmään aika samanlainen on! (kuva lainattu Legon sivulta)

Mutta pääasia on se, että pipo tuntuu olevan oikean kokoinen, riittävän hillitty miehelle jonka lempiväri on harmaa, lämmin, eikä kutita! Ja malli oli niin kiva että voinpa toistekin tehdä tällaisia - ehkä seuraavaksi sellaisen kunnon punainen kuin Calypson miehistölläkin oli?